Haastattelin
puhelimitse omaa mummiani Aune Laitista. Kyselin häneltä hänen elämästään ja
nuoruudestaan. Hänen mielestään eläkkeellä on vapaa ja helpottunut tunne, kun
ei tarvitse käydä töissä ja voi vaan olla. Kyselin myös, että millaista se oli,
kun omat lapset muuttivat pois kotoa ja lähtivät omille teillensä. Se tuntui
siltä, kuin ympyrä olisi sulkeutunut, mutta samalla myös tyhjältä ja haikealta.
Tietenkin myös todella ylpeältä.
Mummini
nuoruudessa ei ollut sellaista ongelmaa, että noin 14-vuotiaat polttivat jo
tupakkaa. Suurin osa nuorista oli tosi kilttejä, eikä mummulleni kertaakaan
tarjottu tupakkaa. Ehkä jotkut harvat kävivät jossain nurkan takana, mutta
niitä ei ollut paljon. Hänen lapsuudessaan parhaita asioita olivat kesä,
hevoset ja nuoruuden vapaus. Mummini rakasti eläimiä ja niitä oli hänen
lapsuudessaan paljon.
Mummini äiti
kuoli johonkin sairauteen, kun mummi oli kymmenen vuotta vanha. Siksi hän ei
kerinnyt viettää äitinsä kanssa aikaa niin paljon, kun hän makasi sängyssä
kokoajan. Mutta mummi oli isänsä kanssa tosi läheinen, kunnes hän kuoli, kun
mummi oli 20- vuotta.
Mummilla ei
ollut mitään varsinaista haaveammattia nuorena. Hänelle tarjoiltiin
työpaikkoja, kun hän oli nuori aikuinen, eikä itse hakenut minnekään töihin.
Mutta hän oli joskus jutellut kavereilleen nuorena ammateista ja poliisi oli
kuulostanut silloin aika kivalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti