Suomen ensimmäinen palonainen

Haastattelin tätiäni Sari Rautiala joka on Suomen ensimmäinen palonainen. Sari elää tavallista elämää Lohjalla nelihenkisen perheensä kanssa. Sari on 40-vuotias. Hän valmistui opistosta vuonna 1995 ja työt aloitti 1996.   

Sari kertoo, ettei ajatellut mitenkään erikoisesti olevansa ensimmäinen nainen tällä alalla. Tietysti kaikki työkaverit olivat miehiä paria naissairaankuljettajaa lukuun ottamatta. Työpaikalla toki jouduttiin tekemään muutoksia, kuten pukuhuone naiselle, piti hommata pienempiä työvaatteita sekä miehien piti opetella, ettei naisten vessoissa enää saa käydä. ”Mut otettiin tosi hyvin vastaan työyhteisöön, ei katottu kieroon mitenkään enkä oo joutunu mitään ihmeempiä taitoja tai voimia todisteleen” Sari selvensi.

Työn rankkuutta Sari kuvaili enemmänkin henkisenä. Kaikki tilanteet mihin ihmiset joutuvat (onnettomuudet yms), mutta myös sekin mihin ihmiset pystyy (väkivalta ja kaikki muu älyttömyys). Fyysisesti Sarilla ei ole vielä mitään ongelmia ollut. Sari kuitenkin korostaa, että yksin ei mitään urotekoja lähdetä tekemään vaan paras puoli tässä työssä on se, että yhdessä porukalla tehdään ja pähkäillään.

Sari miettii, että siihen aikaan kun lähti opiskelemaan hänen äiti ja isä olisivat varmaan toivoneet Sarin ammatiksi vaikka opettajaa, kun hänen veljensä Juha on jo poliisi. Kavereille ammatinvalinta oli ihan okei.

Sari tekee 24 tuntista työtä, eli on aamu yhdeksästä seuraavaan aamu yhdeksään ja on sitten kolme päivää vapaalla. Sarin mielestä vapaat on kanssa hyvä puoli tässä työssä. Tosin töissä hän on kaikki pyhät kuten joulut ja juhannukset jne. Sari on myös yrittäjä samaan aikaan. He pitävät crossfitsalia, joka on siis toiminnallista treeniä tarjoava sali. Sari kuvailee salia isona teollisuushallina josta löytyy todella paljon tankoja, painoja, kahvakuulia, köysiä ja voimistelurenkaita yms.

Nelihenkisenä perheen kanssa on pakko olla kiireitä jos tekee nuin paljon töitä. Sari kertoikin että aikaongelmia tietty pukkaa olemaan kun hänen miehensä Marko tekee samoja hommia. On siis myös palomiehensä ja crossfit hommissa mukana. He ovat tosin aina eriaikoihin töissä. ”Mut siis juu välillä vaan moikataan kun toinen tulee ja toinen lähtee” Sari kertoi. Hänen lapsista toinen on seiskaluokalla oleva poika ja toinen kuutosluokalla oleva tyttö. Heidän harrastukset ja niihin kuskaamiset vievät tietysti aikaa. Yleensä aikaongelmat he ovat yhdessä selvitelleet, mutta tiukimmissa tilanteissa Markon vanhemmat ovat olleet apuna.

Sarin mielestä ei mitään sankariviittoja olla päästy sovittelemaan, mutta tietysti joku onnistunut elvytys/sairaskohtauksen hoito ovat aina hienoja hetkiä. Joskus pienestäkin pelastuksesta voi tulla loistava olo. Esim. jonkun eläimen pelastus tai jos saa jonkun vedettyä pois kiipelistä. Ihmiset ovat tuoneet pullaa ja kiitoskortteja asemalle ja positiivista palautetta on tullut myöskin.

Mutta vastakohtana mukaville keikoille on myös ne vaaralliset. Palomiehen hommissa vaaroja riittää ja niitä on monenlaisia. Tulipalossakaan ei koskaan tiedä mitä savun seassa on. Siellä voi olla ihan hyvin jotain räjähtävää tai muuta vaarallisia aineita. Sitten on tietysti uhka ja vaaratilanteita kun jengillä on aseita ja kun ne eivät tajua, että heitä ollaan auttamassa.

Lopuksi minun oli pakko kysyä kuinka paljon nousee penkistä. Vastauksena sain vain humoristisen kommentin ”sanotaanko nyt vaiks näi et tarpeeks on noussu”

Sonja Rautiala

Monipuolista työtä

Haastattelin Merja Pursiaista, hän tekee työtä Ständi Oy:lle. Hän on asiakkuuspäällikkönä ollut 6,5 vuotta.

Merjan työ on laaja-alainen, hänen työhönsä esimerkiksi kuuluu asiakkaidenkartoitusta, neuvottelua ja sopimusten tekoa, hinnoittelua ja myyntiä, asiakasprojektien aikatauluttamista, budjetointia sekä niiden valvontaa, asiakaspalautteen keräämistä ja myynnintoiminnan kehittämistä.

Merjan työ on monipuolista joka hänestä on hyvä asia niin pienessä yrityksessä saa tehdä itsenäistä työtä mistä hän pitää. Ständillä on tällä hetkellä 36 vakinaista työn tekijää. Sen lisäksi heillä työskentelee kiire aikoina muutamia freelancereita. Enimmillään heillä on töissä noin 50 henkeä.  

Hän kertoi, että halusi tehdä työtä jollain tapaa messuasioidenparissa, joten hän haki sopivaa työpaikkaa internet sivujen kautta. Hän löysi sopivan työpaikan nettisivuilta, hän haki työhön kirjallisella hakemuksella. Hän sai kutsun haastatteluun ja kahden haastattelukerran jälkeen tuli valituksi tehtävään.

Hänen työpaikallaan on erilaisia persoonia ja tietenkin myös hyvin monen erilaisen työroolin omaavia ihmisiä. Hän työskentelee ammattitaitoisten ihmisten kanssa, joista osa on suunnittelijoita, osa asiakasvastaavia ja projektityöntekijöitä, osa on rakentajia ja työnjohtajia. Hän myös kertoo että kaikkien kanssa on mukava tehdä töitä.

Ständillä tehdään kahdeksan tunnin päiviä ja heillä on käytössä liukuva työaika eli he voivat mennä töihin aamulla kello 7-9 ja vastaavasti voivat lähteä töistä 15–17 välillä pois. He myös välillä tekevät töitä viikonloppuisin ja pitävät sitten kertyneitä ylitöitä pois sopivana ajankohtana.

Koska Merja vastaa asiakaspalvelusta ja myynnistä hän joutuu välillä käymään asiakkaiden luona neuvottelussa. Suurin osa asiakkaista sijaitsee 40 kilometrin päässä toimistosta, mutta välillä saattaa olla kauempana tai jopa erikaupungissa. Merja laskee nämäkin työmatkoiksi. Ständi tekee messuja ja tapahtumia eri paikkakunnille Suomessa ja myös Euroopassa ja muillakin mantereilla. Välillä Merja lähtee paikan päälle katsomaan että ovatko asiakkaiden tilaamat messuosastot rakennettu siten, kuin asiakas on halunnut. Nämä työ matkat hän tekee niihin kaupunkeihin missä messut ovat. Tälläisiä kaupunkeja ovat esimerkiksi Tampere, Helsinki, Oslo, Klön, Düsseldorf, Frankfurt ja Lontoo. Kerran hän on käynyt myös Las Vegasissa, mikä hänestä oli kiva kokemus. Merja kertoo, että kaukaisin kohde mihin hän on matkustanut taitaa olla Beijing tai Soul.

Merja suosittelee työpaikkaa sellaisille henkilöille jotka pystyvät ottamaan vastuuta ja tekemään päätöksiä. Henkilön pitää olla huolellinen ja pitää hyvin kirjaa kaikista työvaiheista ja asiakkaan kanssa sovituista asioista. Henkilön pitää olla joustava esimerkiksi työaikojen suhteen sekä tulla hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Lisäksi hänellä tulee olla tämän alan asiantuntemusta ja ymmärrystä messurakentamisesta sekä kaikesta messuihin tai muihin tapahtumiin liittyvistä järjestelyistä tai hänen pitää ainakin olla nopea oppimaan uusia taitoja. Henkilön pitää osata hahmottaa kokonaisuuksia sekä osata kiinnittää huomiota myös yksityiskohtiin. Ja lisäksi henkilön tulee olla kielitaitoinen eli hänen tulee osata lukea, kirjoittaa ja puhua Englantia.

 

Tehnyt: Riina Tikkanen

 

Millä tavoin eläkkeen voi hyödyntää?

71-vuotias Leena Piippo on eläkkeellä oleva vanhus. Hän asuu Kiuruveden keskustassa rivitalo ympäristössä, jossa asuu paljon muitakin eläkkeellä olevia. Naapuristossa on paljon tuttavia joiden kanssa hän voi keskustella, jos olo on yksinäinen. Kysyin Leenalta, miten hän tulee toimeen eläketuloillaan. Hänen mielestään eläke on liian pieni siihen verrattuna, että hän on koko ikänsä työskennellyt Kiuruvedellä kaupassa ja puoli vuotta Helsingissä radiotehtaalla. Leena saa kumminkin leskeneläkettä, koska hänen miehensä on kuollut. Leskeneläkkeellä  hänellä on varaa harrastaa monipuolisesti ja huolehtia terveydestään.

Kysyessäni hänen harrastuksiaan hän vastasi harrastavansa Kansalaisopiston järjestämiä käsitöitä, puutöitä ja liikunta puolelta vesijumppaa ja normaalia jumppaa. Harrastuksien parissa hän tapaa muita eläkkeellä olevia ja vaihtaa heidän kanssaan kuulumisia. Harrastusvaihtoehtoja hänen mielestään Kiuruvedellä on monipuolisesti. Liikunnan harrastaminen on täällä halpaa, mutta kulttuuriharrastukset ovat kalliita. Hän pohtikin, että moni eläkkeellä oleva jää yksin kotiinsa tai vanhustenhoitolaitokseen makaamaan, koska hänellä ei välttämättä ole rahaa kalliisiin harrastuksiin. Harrastusten parissa tutustuu uusiin ihmisiin, joiden kanssa voi viettää muutenkin vapaa-aikaansa.

Jos Leena ei ole harrastusten parissa on paljon muutakin puuhaa mitä hän tekee. Hänellä on puutarha, jota hän kesäisin hoitaa tuttaviensa kanssa. Vanhuksille myös järjestetään monenlaisia retkiä Suomessa ja myös Suomen ulkopuolelle. Viime kesänä hän kävi naisporukalla Virossa kylpylässä. Moni eläkkeellä oleva käy Leenan seurana vapaaehtoistyössä. Seurakuntatalolla on monia tapahtumia, missä Leena tarjoilee kahvia ja ruokaa.

Vanhainkoti ei houkuta Leenaa. Jos hän joutuisi muuttamaan sinne, hän ei tietäisi mitä tekisi. Luultavasti ulkoilisi lähiympäristössä, jos saisi. Leenalla on monta ystävää, jotka asuvat jo vanhainkodissa huonon kuntonsa vuoksi. Leena nauttii heidän seurastaan ja käy ulkoiluttamassa heitä joka viikko.   

Leenalla on kolme poikaa ja kuusi lastenlasta. Lastenlastensa kanssa hän on remontoinut asuntoaan ja matkustaa heidän kanssaan, joka vuosi jonnekin tai käy vähintäänkin ostosreissulla Kuopiossa. Isompaan kaupunkiin muuttaminen ei kumminkaan ole koskaan ollut Leenalle sopiva vaihtoehto. Kiuruvesi on aina ollut hänen kotikaupunkinsa ja hän on viihtynyt täällä loistavasti.

Enni Piippo 8B

Ilmari Niskanen A:sta Ö:hön

 Hän on kiuruvetinen jalkapallotähti.

Hän on 16-vuotias.

Nyt hän on edennyt KuPS:in edustusjoukkueen riveihin.

Hän on Ilmari Niskanen.

 

Ilmari aloitti jalkapallon viiden vuoden iässä, Kiuruveden jalkapalloseurassa, KiuPassa.

Kyseisessä joukkueessa vuosia vierähti seitsemän. Mutta sitten eivät enää Kiuruveden pienet kuviot kiehtoneet ja tuoneet tarpeeksi haastetta, joten Ilmari siirtyi Iisalmen PK-37:aan. Nyt neljän vuoden jälkeen hän pelaa KuPS:issa, edustusjoukkueessa. Tosin Ilmarin pelaamista on nyt varjostanut selkärasitusvamma, joka on aiheuttanut harmia ja sotkenut pelikuviot toistaiseksi. Juokseminen on kielletty, mikä johtaa tietenkin siihen, ettei hän ole päässyt pelaamaan.

Haastateltavani kuitenkin arvelee, että kesäkuussa pääsisi ehkä jo pelaamaan. Valoa näkyy siis tunnelin päässä.

Ilmari käy nyt Kuopion Klassista lukiota, ja sen sekä jalkapallouran vuoksi on täytynyt muuttaa. Hän asuu yksin omassa yksiössä, koulussa on ollut suhteellisen rankkaa, ja arjessa on ollut totuttelemista. Tiskikoneen puuttuminen on siis kehittänyt kiuruvetisen käsin tiskaustaitoja, ja kokkaustakin on päästy kokeilemaan. Ilmari kertoo laittavansa usein kaikenlaisia pastaruokia. Ilmari kertoili hänen arkensa aakkoset:

 

 

 

 

 

 

A: Aurinko, tykkään tietysti auringosta ja kesästä, koska silloinhan voi pelata jalkapalloa.

B: Banaani, syön aina niitä.

C:Cd-levy, pidän pop:ista.

D:Dale, hän oli yksi lempiopettajistani.

E:Emma, ihana pikkusiskoni.

F: Fifa, semmoinen jalkapallopeli, jota pelaan usein.

G: Game day.

H:Hieronta.

I:Isänmaallisuus.

J:Jalkapallo, tietysti.

K:Koira, meidän koirat ovat Pööpä ja Skidi.

L:Letut, syön ne mansikkahillon kanssa.

M:Meisinki 5/5

N:Nukkuminen, ihanaa!

O:Omenapiirakka, tosin sellaista en ole ikinä syönyt...

P: Perhe.

R:Ruuanlaitto, sitä on nyt tullut harrastettua.

S:Sisu.

T:Tiskaaminen, sitäkin on nyt tullut harrastettua.

U:Uiminen, se on aivan hirveätä puuhaa.

V:Voittaminen. Inhoan häviämistä.

Y:Ystävät.

Ä:Äyriäiset.Katkaravut on ihan ok.

Ö:Ötökät, ei kivoja. Täysin paskoja.

 

 

Tehnyt: Mila Lyytinen

TÖISSÄ MARKET PÄÄLIKKÖNÄ

Haastattelin Sirpa Pennasta Kiuruveden S-marketin market päällikköä. Hän kertoi työpäiväänsä kuuluvan edellispäivän myyntien tarkistamisen heti aamusta, sähköpostin ja raporttien lukemista, jonka jälkeen hän alkaa purkaa tuotteita. Kassalla hän ei oikeastaan ole koskaan.          

 Parasta työssä on kuulemma kun saa olla ihmisten kanssa, mutta haastavia puoliakin on kun esimerkiksi asiakkaiden kanssa tulee haastavia tilanteita ”mutta nekin on vain hoidettava” Sirpa sanoo.                                                                                                                   

Henkilökuntaa on noin. 17 joista vain kaksi ovat miehiä, joten kaupassa on selvä naisvalta. Mutta hyvä työntekijä on Sirpan mielestä positiivinen, hyvän asenteen omaava, halukas tekemään töitä ja hoitaa asiat kunnolla sekä pientä pilkettä silmäkulmassa.

Jo pienenä unelma-ammattina on ollut kaupassa työskentely, mutta Sirpa voisi kuvitella tekevänsä muuta työtä esimerkiksi markkinoinnin parissa tai asiantuntija tehtävissä.                                                                                                                                                          

Omasta mielestään hän esimiehenä on tasapuolinen, oikeuden mukainen, vaativa sekä jämäkkä mutta hänen kanssaan voi tulla juttelemaan asioista ja sitten yhdessä miettimään miten toimia.    

Lopuksi Sirpa kertoi olevansa todella tyytyväinen uravalintaansa, hän ei voisi kuvitella itseään missään pelkässä toimistotyössä.                                                                                                                     

 

Marika Remes

Kalastava Luokanopettaja

Haastattelin ala-asteella 4. Luokkalaisia opettavaa Janne Falkcia. Kysyin häneltä, millaista on olla luokanopettaja. Vastaukseksi sain että hän on viihtynyt työssään. Hän kertoi, että hänen oppilaansa ovat ”kohtuu virkeitä”.

”Opettajan työhön kuuluu kaikki mitä luokassa tehdään.” Janne sanoo. ”Kokeita tarkistetaan, valmistellaan tunti ja tietysti myös opetus.”

Vapaa-aikanaan Janne kalastaa, mökkeilee ja näyttelee. Musiikkia hän ei erityisemmin kuuntele, hän pitää asiaohjelmista, tosin Eppu Normaali on ihan hyvä.

 

IIkka Kämäräinen

Halusin olla eläinlääkäri

Kiuruvedellä asuva Anne halusi olla lapsena eläinlääkäri, mutta hänestä tuli karjanhoitaja. Anne unelmoi nuorena hevosenhoitajan urasta, mutta ala ei ollut niin hohdokas ja mitä hän kuvitteli. Nyt Anne elää maaseudun helmassa yhden lapsen kanssa ja oman miehensä kanssa. Tietty elämään kuuluu yksi pk collie Laku ja kaksi kissaa. Myös päässä pyörii lapsuuden unelma omasta suomenhevosesta.

Vaikka Anne unelmoi hevosenhoitajan urasta, hänellä ei ollut ajatustakaan minne hän menisi yläasteen jälkeen. Hän ei olisi voinut ajatella että olisi tässä työssä, koska tavallaan se oli harrastus. Silti aina Annella on ollut kutina siitä, että tule työ liittyy eläimiin. Suoraan sanottuna Anne on hulluna eläimiin. Siitä myös johtavat harrastukset ratsastus ja lenkkeily oman koiran kanssa.

Kysyin lopussa tädiltäni eli Annelta mitä tahdot elämältä. Vastauksena tuli; että hän haluaa olla itse pomo eli hän haluaa oman yrityksen. Vaikka siinä olisi huolia. Muutenkin hän toivoo kaikkea hyvää elämältä.

 

Nelli Käppi